Moikka. Tänä päivänä trendinä tuntuu olevan kiire. Mitä kiireisempi ihminen olet, mitä tehokkaammin saat vuorokautesi tunnit täytettyä ja mitä paremmin sulaudut ’suorittaja- yhteiskuntaamme’, sitä menestyksekkäämpi olet. Väärin, sanon minä. Yhteiskuntamme luomat paineet suoriutua ja suorittaa voivat toki ajaa sinua puskemaan itseäsi kohti tavoitteitasi ja päämääriäsi, mutta elämä ei koskaan saisi olla pelkkää suorittamista. Täytyy osata pysähtyä kuuntelemaan itseään ja kysymään itseltään ’Kuinka minä voin?’ ’Kuinka minkä jaksan?’.
Olen itse aina ollut ikäväkseni juuri tuollainen suorittaja. Asetan itselleni tavoitteet, aikataulut, päämäärät, suunnitelmat, ohjelmat ja tuloksetkin jo etukäteen. Sitten suoritan. Usein olen unohtanut itse pysähtyä. Kun elimistöni menee tarpeeksi koville stressi-leveleille, huomaan sen ensimmäisenä unen laadusta. Stressaantuneena heräilen öisin, pyöriskelen tai minun on vaikea saada unenpäästä kiinni. Huomaan väsymyksen johtavan energiavajeeseen, mikä puolestaan saa erilaiset mielihalut nostamaan päätään. Tulee syötyä enemmän ja energia vajeissaan liikuttua vähemmän. Uni on huonoa ja sitä on aivan liian vähän. Päätä kiristää ja huomaan olevani huonolla tuulella. Töissä ajatukset eivät pysy kasassa ja kiire tekee minut entistä enemmän levottomaksi. Iho alkaa oireilla ja kaikki muukin tuntuu olevan pielessä.
Sitten kun viimein kehoni on tarpeeksi väsynyt ja tuohtunut siihen, etten ole itse tajunnut pysähtyä… sairastun. Näin varmaan käy monelle. Pusketaan arjessa niin lujaa, että lopulta kehomme juoksee niin ylikierroksilla että sen on pakko ottaa itse pieni time out.
Näin minulle kävi eilen. Flunssa iskee päälle ja pakottaa rauhoittumaan. Harmittaa aivan vietävästi, sillä olin juuri saanut hyvän balanssin treenien suhteen ja tällä viikolla olinkin suunnitellut niiden painottuvan loppuviikkoon. Teemme Lastenklinikalla melkein 13- tuntista työpäivää ja jos minulla on töitä; jää sen päivän urheilut usein vain työmatka pyöräilyyn. No, nyt on aika levätä. Täytyy kuunnella kehoa.
Ilokseni olin suunnitellut näille vapaapäiville matkan Itä-Suomeen ja mikä onkaan parempi paikka rentoutua ja toipua flunssasta, kuin omat kotikonnut Pohjois-Karjalassa 😀 Super-toimiva stressinkarkoitus-keino on mennä äidin patojen äärelle ja nauttia hyvästä ruuasta, pitkistä yöunista, puhtaasta ilmastosta ja parhaimmasta seurasta: omasta perheestä <3
Muistakaahan välillä rauhoittua <3
Terkuin: Anna.
