Hiljaiselo, ylisuorittaminen ja jouten olemisen tärkeys.

Vihdoin täällä. Olen käynyt blogini arkistossa lähes päivittäin kuluneen yli viikon tauon aikana ja joka kerta saanut kirjoitettua rivin tai kaksi, jotka olen loppujen lopuksi pyyhkinyt pois. Olen ollut huomaamattani todella kiireinen, enkä ole ehtinyt pysähtymään, mikä johti minut siihen tilanteeseen, että olin väsynyt ja yksinkertaisesti koin, ettei ole mitään järkevää sanottavaa ja lopulta pysähdyin taas pakon edessä ja sairastuin.

Haluan pitää blogini hyvän tuulen paikkana, inspiroivana ja pirteänä tuulahduksena, josta te lukijani saatte hyvän ja kannustavan tunnelman, jota lukiessanne te voitte saada oivalluksen siitä, mikä oikeasti on tärkeää ja kuinka elämästä voi nauttia!

 

Tässä syy siihen, etten ole halunnut tulla tänne raapustamaan teennäistä tekstiä siitä, kuinka olen nauttinut aamuauringon säteissä tehdystä aamulenkistä, kun en todellisuudessa ole liikkunut yli viikkoon lainkaan. Tai kertomaan, kuinka tulisi nukkua joka yö vähintään yhdeksän tuntia, kun olen itse nukkunut hätäiset neljä tuntia kuumeillen ja yskien läpi yön. Tai kertomaan, kuinka unelmiaan tulisi päämäärätietoisesti jahdata, kun olen istunut viimeisen viikon pää tyhjänä kotona ja miettinyt mitä minun nyt tulisi tehdä.

Jatkuvasti on tuntunut jotenkin siltä, että minun PITÄÄ tehdä kaikkea. Pitää kirjoittaa säännöllisesti, pitää ehtiä treenaamaan, pitää pärjätä koulussa, pitää kehittää voimatasoja, pitää antaa töissä kaikkensa, pitää muistaa levätä, pitää pysyä vahvana, mutta pitää osata käsitellä myös hankalia tunteita, pitää tehdä ahkerasti töitä, mutta pitää muistaa myös haaveilla ja levätä, pitää tehdä kotitöitä ja pitää päivittää instagramia, pitää olla oma itsensä, mutta pitää potkia itseään äärirajoille, pitää kehittyä kuvaajana, pitää tuottaa laadukasta materiaalia, pitää pysyä aikataulussa, mutta pitää olla inspiroitunut, pitää pystyä editoimaan ja pitää tuntea atk-ala, pitää osata markkinoida, mutta pitää välttää tyrkyttämistä, pitää olla ajattelematta muiden mielipiteitä, mutta ottaa kaikessa muut huomioon, pitää olla spontaani, kuitenkin järjestelmällinen, pitää olla kunnianhimoinen, mutta pitää tuntea omat rajansa, pitää muistaa lenkkeillä ja nauttia luonnosta, pitää kuitenkin verkostoitua ja ei pidä olla liikaa yksin, pitää olla läsnä ja hyvä ystävä, viettää aikaa ja antaa aikaa, kuitenkin pitää suorittaa ja pysyä kiireisenä, muutoin olet epäonnistunut.

Jotenkin tässä kaiken PITÄMISEN seassa minä olen unohtanut vetää henkeä ja hukannut sen, mitä minun ei PIDÄ, vaan mitä minä HALUAN. Monet edellä listatuista asioista, siis lähes jopa kaikki, ovat sellaisia asioita, joita minä HALUAN tehdä, mutta kun on hukannut itsensä liian kiireisen arjen keskellä ja ylisuorittaminen vie asioista niiden ilon; tulee haluamisestakin pitämistä. Sen myötä olen kokenut olevani jollain tapaa eksyksissä, tai jonkinlaisessa umpisolmussa jossa en osaa enää oikein mitään kunnolla, yrittäessäni sinkoilla joka suuntaan.

Olen pitänyt itseni niin kiireisenä, että olen kiireelläni itse tukahduttanut kaiken luovuuteni ja itse elänyt omia oppejani vastaan.

No, nyt tämän kaiken avautumisen jälkeen voin kuitenkin tyytyväisenä taas kiittää kehoani, joka toimii usein mieltäni nopeammin, tästä jo pian viikon jatkuneesta flunssa-aallosta, jonka vuoksi olen taas pakotettuna istunut päivät pitkät kotona katsoen niinkin aivottoman hyvää ohjelmaa kuin GossipGirlsiä ja syönyt mahan täydeltä marjoja ja hedelmiä 😀  Mieleni on kirkastunut ja aivoni selkiytynyt ihan vain JOUTEN OLOSTA!

Siis kuinka VALTAVA merkitys ihan vain jouten ololla on sille, että aivomme saavat aikaa ajatella, mielemme kirkastua, ajatuksemme selkiintyä ja luovuutemme kukoistaa. Saan valtavasti inspiraatiota muista ihmisistä ja ilman joutilaana muiden tuotoksia selaillen, ei minulla ole aikaa sitä inspiraatiota ammentaa! Olen myös huomannut jouten ollessani mielessäni sinkoilevan uusia postaus-ideoita ja on yksinkertaisesti AIKAA luonnostella ja ideoida tulevaa!

Ihanaa, että te olette antaneet tämän viikon tauon minulle armoa ja palanneet silti takaisin ❤️ Nyt voin tästä levosta ja hömppäohjelmista ja 12 h yöunista inspiroituneena alkaa työstämään blogini uusia tuulia. Lupaan myös toteuttaa tiiviimmin teidän toivomianne toivepostauksia ☺️

 

Ja heti, kun paranen tästä kaameasta flunssasta; lupaan myös itse mennä nauttimaan aamuauringon syleilemistä aamulenkeistä 🙂 <3

-ANNAKOO

Voit myös pitää tästä

2 comments

  1. Hei!

    Tekstisi oli mahtavaa vertaistukea. Olen yleensä suorittaja, mutta viimeiset kolme kuukautta olen pakoillut käsittelemättömiä asioita ylisuorittamiseen ja ollut rennosti pyöreät nolla minuuttia koko vuonna.

    Nyt olen kuuitenitenkin alkanut huomata, ettei kroppa enää jaksa varsinkaan, kun treenaa kovaa. Onneksi parhaat ystävänikin osasivat juuri samalla hetkellä puuttua tilanteeseen ja sanoa etten ole ollut yhtään oma itseni hetkeen.
    Huomisaamuna saan kuitenkin hakea ammattilaisapua liian ison huolimöykkyni käsittelyyn ja toivottavasti tämä yö on yksi viimeisistä pitkistä ja valvotuista.

    Toivottavasti sinäkin voit tällä hetkellä hyvin ja tekstistäsi oli paljon apua. Aion aloittaa asiat käsiteltyäni o-chef-blogin, jossa kerron myös ylisuorittamisesta mahdollisimman suoraan. Tästä aiheesta olisi mielestäni tärkeä puhua, koska en itsekään kokenut ylisuorittavani ennen kuin kuulin sen ystävieni suusta, enkä ollut lukenut mitään vastaavaa mistään.

    Uskon, että vertaistuelle ja herätyskellolle on myös paljon tarvetta, sillä urheilumaailma janoaa pariinsa meitä suorittamiskeskeisiä kympin tyttöjä, ja se lähtee helposti paisumaan. Tervetuloa visiitille blogiini myöhemmin keväällä, mutta ensin hoidan itseni kuntoon ja annan itselleni aikaa palautua!?

    1. Hei Karoliina ja mahtavaa jos löysit tekstistäni tukea. Kiireen nujertaminen ja silloin tällöin oman ajan ottaminen ovat varmasti paikallaan jokaisen elämässä. Täytyy vain priorisoida paremmin ja mikäpä sen parempi asia panostaa, kuin omaan itseensä ja hyvinvointiin 🙂 Tsempit sulle!

      -Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *