Onni on tässä ja nyt.

Onnellisuuden tavoittelu on varmasti jokaisen meidän yksi suurimmista tavoitteista. Jokapäiväiset päätökset, elämän suuret haasteet, räväkät heittäytymiset, elämäntapamuutokset.. Kaikki toiminta kumpuaa loppujen lopuksi siitä, että tavoittelemme onnellisuutta.

Milloin me sitten olemme onnellisia? Miten onnellisuus määritellään? Vai voiko sitä ylipäätään määrittää? Onko onnellisuus sitä, että vatsanpohjassa tulisi olla jatkuvasti kutkuttavia perhosia ja suupielet korvissa ja kaikkien asioiden tulisi sujua omalla painollaan jouhevasti ja helposti, juuri niinkuin haluamme. Onko onnellisuus sitä, että kaikki tarjoillaan sinulle valmiina ja elämä on pelkkää hattaroilla hyppimistä ja hullaantumista. Onko onnellisuus sitä, että on jatkuvasti täydellistä olla ja kaikki juuri niinkuin pitää?

Voiko onnellinen olla siitä, että perusasiat ovat hyvin vaikka välillä olisi paska päivä? Voiko olla onnellinen, vaikka illalla pääsisi itku uupumuksen keskellä, tai huoli kaivertaisi sisällä. Voiko onnellinen olla, vaikka joskus olisi riitoja, tai kaikki ei aina menisi ihan nappiin. Vaatiiko onnellisuus sen, että joka kakku on hyvä kakku eikä koskaan mikään romahda? Voiko ihminen olla onnellinen vaikkei olisi ollutkaan kovin onnekas?

Mielestäni onnellisuutta on mahdoton määrittää. Se on niin henkilökohtainen asia. Se, mikä tekee minut onnelliseksi, voi olla toiselle täysin merkityksetöntä. Jokainen kokee onnensa eri tavalla mutta uskon, että onnen metsästämiseen kiitollisuus ja ymmärrys olla kiitollinen, ovat suuressa osassa. Onnellisuus saattaa olla myös asenteesta kiinni.

Mikäli osaamme olla kiitollisia isojen asioiden lisäksi myös niistä pienistä, hyvistä asioista ja hetkistä, saatamme ymmärtää onnen olevan tässä ja nyt.

-ANNAKOO

Voit myös pitää tästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *