Motivaatio hukassa.

Kaikki varmasti tietävät sen tunteen, kun aina ei jaksa ja joskus ei vain kiinnosta. Motivaatio on asia, joka jossain vaiheessa elämää on meiltä kaikilta hukassa. Sen hukkuminen on väistämätön paha, joka vaanii nurkan takana. Motivaatiopula saattaa tulla kylään myös salakavalasti hiipien, niin ettet alkuun huomaakkaan sitä, kuinka treenit vähenee ja kiinnostus häviää. Kunnes…

Kunnes huomaat olevasi rapakunnossa.

 

Näin kävi minulle. Tai no, rapakunnossa on ehkä vähän liioiteltua, mutta motivaatiopulan takia treenit väheni vähenemistään ja lopulta huomasin viimeisen kuukauden aikana tehneeni voimatreenejä yhteensä nolla. Siis nolla kertaa. Toki pyöräilin päivittäin lähes 15 kilometriä ja lenkkeilin luonnossa, mutta salille ei vain kiinnostanut mennä.

No miten näin pääsi käymään? Syitä oli satoja. Olin kuormittunut töiden takia ja jostain syystä tein normaalia paljon enemmän yövuoroja, joiden vuoksi yöuneni olivat todella huonoja ja katkonaisia. Tapani mukaisesti teen voimatreenit aamusta tai aamupäivästä ja nyt aamuisin oli tosi vetämätön olo. Aukaisimme myös uuden blogiportaalin ja olin innostunut kirjoittamaan teille enemmän. Tämä vei tietenkin aikaani aamupäivisin. Yllättävän paljon meni aikaa teknisiin ongelmiin ja niiden selvittämiseen ja blogini oli minulle prioriteetti yksi. Sopivasti myös lumi laskeutui maahan, mikä teki pyöräilystäkin hieman epämiellyttävää ja aamulla oli hyvin helppo perustella salille lähtemättömyyttäni huonolla tai pikemminkin surkealla kelillä ja räntäsateella. Kuka nyt haluaisi vapaa-aamuna lähteä räntäsateeseen pyöräilemään, kun teen sen arkena kuitenkin joka päivä?

Syitä tuli syiden perään ja lopulta suunnitellessani salille lähtöä, oli minulla aina parempaa tekemistä. Siis vaikka siivota. Sitäkin tein mielummin.

 

 

Herättävin hetki motivaation löytämiseen tapahtui kuitenkin siinä kuukauden kohdalla, kun tajusin, että kroppa alkaa oireilla. Hartia kipeytyi niin, että se vei yöuneni. Polveen alkoi vihloa, päähän särki ja ruokahalu hävisi. Lopulta oli pakko myöntää, että huono olo ei ollut syy treenamattomuuteen, vaan se johtui nimenomaan siitä. Energiatasot olivat huonot, kroppa tuntui kaiken kaikkiaan vetämättömältä. Yöunet kärsivät ja päivisin olin väsynyt. Syyllisyys siitä, etten ollut käynyt salilla, josta maksoin 60 euroa kuukaudessa, oli taloudellisessakin mielessä kova. Hamitti ja suretti. Mitä pidemmälle treenejä skippasin, sitä huonompi mieli siitä tuli.

Kunnes minulle riitti. Tajusin, ettei tässä ollut mitään järkeä. Se aika, joka minulla meni treeniin, joka saattoi olla pois muista töistäni, sen ajan olisin joka tapauksessa käyttänyt murehtimiseen ja huonoon omaan tuntoon. Se tunne ja energia, minkä liikunnasta saan, se oli poissa. Se oli SAATAVA takaisin. Tajusin, ettei kyse ollut ajan puutteesta, vaan AJAN HALLINAN PUUTTEESTA sekä MOTIVAATION PUUTTEESTA.

 

 

Oli aika ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja tämä oli oikeasti haastava juttu. Ja kyse oli kuitenkin vain kuukaudesta. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa on motivoida itseään takaisin treenien pariin, kun taukoa on kertynyt kuukausia tai jopa vuosia. Tämä on varmasti laihduttamisessakin se hankalin vaihe. Päästä alkuun. Minä kuitenkin pääsin. Enkä tiedä, onko siihen olemassa mitään taika-sanaa tai keinoa, mutta täältä voit lukea vinkkini motivaation metsästämiseen. Voi myös olla, että tuosta kuukauden tauosta oli hyötyä ja tiedän, että joskus on pakko priorisoida ja vähentää jostakin. Tiedän myös sen, että kun motivaatio uupuu, olen maailman paras keksimään tekosyitä.

Kaikeksi onnekseni motivaation löytämiseen ei tarvittu muuta, kun yksi onnistunut treenikerta kaikessa rauhassa ja muistin taas, miksi teen tätä mielelläni. Ja usein. Enää ei tuntunut vastenmieliseltä hypätä fillarin selkään räntäsateella, vaan hinku treenaamaan oli kova. Sain boostin harjoitteluun ja selasin innoissani kehittymistäni ja tavoitteita sykemittarista. Olin saanut liikunnan ilon takaisin. Olin löytänyt motivaation.

 

Nyt motivoituneena kohti Joulua! 🙂

 

Halusin nyt kuitenkin jakaa kanssanne sen, että aina minäkään en jaksa tai onnistu.

 

Tsemppiä kaikille pimeään talveen ja treeneihin!

 

-ANNAKOO

 

Löydät minut myös:

ig: anna.korhonen

snapchat: anna.korhonen

facebook: ANNAKOO.BLOGI

 

Voit myös pitää tästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *