Mukavaa maanantaita <3 Täällä on meneillään rv40 ja mieli alkaa jo toden totta olla melko malttamaton 😀 Vauva tuntuu viihtyvän masussa oikein mainiosti, eikä vieläkään ole minkään näköisiä merkkejä synnytyksen alkamisesta.
Tällä viikolla meillä oli (toivottavasti) viimeinen neuvola ja siellä kaikki tuntui olevan kunnossa. Laskettu aika on siis parin päivän päästä, mutta mikäli vauva ei olisi vielä halukas syntymään ennen loppukuuta, varattiin me varuilta vielä yksi kontrolliaika neuvolaan. Toivon toden totta että sinne asti ei tarvitse enää odotella, sillä sitä seuraava aika olisi sitten jo käynnistykseen. Olisi kaikkien kannalta parempi jos synnytys alkaisi luonnollisesti, sitä itse kovasti toivon 🙂 Nyt vaan maltti on valttia.
Loppuraskaus on sujunut muutoin rauhallisissa merkeissä, mutta yöunet ovat aivan järkyttävän huonot. Nukun yöstä riippuen 2-6 tuntia ja herään joka yö vähintään sen viisi kertaa kylkeä kääntämään ja usein valvon aamuyöstä useamman tunnin putkeen. Myös vessareissuja tulee joka yö ainakin kolme. Raskaushormonit ovat varmasti suuri selittävä tekijä tähän valvomisen määrään, mutta myös valtava vatsa, joka pakottaa nukkumaan ainoastaan kyljellään. Koko kroppa on aivan puuduksissa ja joudun kääntämään kylkeä vähintäänkin kerran tunnissa ja se on jo itsessään pienimuotoinen projekti 😀 Olen myös normaalisti tottunut nukkumaan vatsallani tai selällään, mikä ei tällä hetkellä enää ole mahdollista, joten se varmasti häiritsee myös unta.
No.. Lohduttavaa tässä tietenkin on se, että korkeintaan enää pari viikkoa ja vauva syntyy sitten keinolla tai toisella. Luulen ( lue:toivon) että unen määrää kasvaa meillä vauvan syntymän jälkeen, mikäli hän vaan sattuu olemaan yhtä hyväuninen öisin kuin nyt masussa asustaessaan 🙂
Nämä viimeiset päivät pyrin pitämään kehon virkeänä venytellen, joogaillen ja olen käynyt jokapäivä ulkona kävelemässä. Pystyn kävelemään melkein tunnin lenkkejä mutta vauhti ei kyllä enää päätä huimaa vaan ihan rauhakseltaan mennään.
Rv40 on kaikenkaikkiaan jännittävää aikaa. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta takaraivossa on ajatus siitä, että synnytys voi käynnistyä milloin vain! Miten jännittävää! Tunnelmat ovat siis odottavat, hieman pelottavat, mutta myös malttamattomat ja onnelliset siitä että kohta pääsemme tapaamaan oman pienen vauvamme <3
Millä viikoilla sinun vauvasi syntyi? Onko täällä äitejä joiden synnytys on jouduttu käynnistämään? Mielenkiinnolla kuulen myös teidän kokemuksianne 🙂 <3
Kivaa viikkoa kaikille <3
-ANNAKOO
Löydät minut myös:
ig: anna.korhonen
facebook: ANNAKOO.BLOGI
