Ihanaa keskiviikkoa <3 Meillä laskettu aika on huomenna. Tuntuu ihan käsittämättömältä. Aika on kulunut NIIN hitaasti mutta toisaalta kulunut vuosi on vierähtänyt kuin siivillä kaiken sen tapahtumarikkauden vuoksi. Kuitenkin yhdeksän kuukautta on nyt odotettu ja nyt kaikki on valmiina.
Luulen että ensimmäisen lapsen ja ensimmäisen raskauden kanssa kaikki tuntuu verrattaen suuremmalta ja ihmeellisemmältä ja aikakin tuntuu jotenkin matelevan sillä vauvan saapumista ja synnytystä on alkanut odottamaan jo heti ensimmäisestä ultrasta asti 😀 Odottajia on oman puolison lisäksi perhe, isovanhemmat ja ystävät ja kaikki muutokset ja raskauden ja odotuksen tuomat tunteet ovat olleet itselle aivan uutta. Kokonainen uusi elämänvaihe on alkanut ja siihen on ollut totutteleminen.
Olen itse luonteeltani sellainen, että pyrin valmistautumaan asiaan kuin asiaan mahdollisimman huolella. Oli kyseessä sitten pääsykoe, fitnessmallikilpailu, työhaastattelu, tai synnytys ja lapsen saaminen. Olen opiskellut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana läjäpäin tietoa niin kasvatuksesta, synnytyskipujen lievittämisestä, imetyksestä, liitoskivuista kuin maitojen pakastamisestakin 😀 Vaikka mielessä pyörii väkisinkin kauhun sekaisia tunteita tulevasta synnytyksestä ja lapsen saamisesta sekä vanhemmuudesta, on minulla toisaalta luottavainen olo siitä, että mitään muuta en olisi enää voinut tehdä paremmin 😀 Kaikkeni olen ainakin tehnyt, että olen tulevaan valmistautunut.
Tällä hetkellä kun laskettu aika on huomenna, ajatukset pyörivät väistämättä synnytyksessä. Näen siitä jopa unia öisin. Vaikka toisaalta odotan sitä malttamattomana ja hieman jo tuskastuneena, toisaalta olen aina iltaisin helpottunut että *selvisimpä tämänkin päivän ilman* 😀 Siis se pelottaa niin paljon että salaa olen ollut myös tyytyväinen siitä, että huh, yksi kivuton päivä. Ehkä minun ei tarvitsekkaan käydä sitä läpi? 😀 Siis ihan hassuja ajatuksia. Luulen, että jos vauva menee montakin päivää yli, on olo jo niin malttamaton että alkaa olla jo ihan sama pelottaako vaiko eikö, kunhan vain saisi jo homman hoidettua 😀 Varmaankin tässä vaiheessa kaikenlaiset tunteet ja ajatukset ovat ihan luonnollisia ja sallittuja?
Aloitin lapsen tuloon valmistautumisen jo heti rakenneultran jälkeen. Meillä oli tarkat listat siitä, mitä vauvalle hankittaisiin ja pikkuhiljaa raskauden aikana olemme hankkineet kaikki tarvittavat välineet ja laitoimme lastenhuoneen valmiiksi pientä tulokasta varten. ( näistä tulossa postausta myöhemmin). Nyt viimeisinä päivinä olemme vielä laittaneet turvakaukalon autoon, tarkistaneet sairaalakassin ja valitsin vauvalle ihanan sairaalasta-kotiinlähtö -asun. <3 Luulen, että tämä kaikki touhuaminen valmistaa meitä henkisesti kohti tulevaa.
Laskettu aika on siis huomenna. Jännittävää. Olen melko varma, että vauva menee hieman yliaikaiseksi, sillä mitään tuntemuksia ei vielä ole. Olen pyrkinyt nämä viimeiset päivät tekemään kaikkia ihania juttuja: saunoa, tehdä kasvonaamioita, hiushoitoja ja kehonhuoltoa ja kävellä ulkona kuunnellen podcasteja ja ihan vaan kerätä voimia tulevaan.
Nyt minulla on kuitenkin tunne, että kaikki on nyt valmiina.
Pieni saisi nyt saapua.
-ANNAKOO
Löydät minut myös:
ig:anna.korhonen
facebook: ANNAKOO.BLOGI
