Ihanaa olla äiti.

Ihanaa sunnuntaita <3 Nyt se on tapahtunut. Minusta on tullut äiti ja meidän pieni poikamme on saapunut maailmaan. Ajattelin tänään jakaa ensitunnelmia äitiydestä ja siitä, miten elämä on jo nyt muuttunut. Rakkaudentäyteinen postaus siis luvassa.

Poikamme syntyi 2.4.2019 aamuyöllä. Laskettuaika minulla oli 21.3, joten raskaus meni pari viikkoa yli. Samana päivänä meillä olisi ollut käynnistysaika, joten kaiken kaikkiaan oli helpottavaa, että synnytys käynnistyi edellisenä yönä luonnollisesti supistuksilla. Synnytyskertomusta olette kovasti toivoneet, mutta siihen palaan joskus myöhemmin. Asia on vielä kovin tuore ja haluan itse tunnustella ja pohtia sitä ensin, ennen kuin jaan hormoonihuuruissani tänne tunteikasta synnytystarinaa 🙂 Kiitos että ymmärrätte <3 Olisin niin halunnut tulla kertomaan teille ilouutisen tänne blogin puolelle jo heti pojan synnyttyä, mutta halusin olla läsnä hetkessä ja ensimmäinen viikko on ollut niin ihmeellistä aikaa, ettei kirjoittamiselle ole ollut tilaa. Onneksi suurin osa teistä seuraakin arkeamme myös ig:n puolella, joka päivittyy tiheämmin.

Olen aina tiennyt haluavani olla joku päivä äiti. Olen aina tiennyt, että joku päivä haluan lapsia. Viimeisen vuoden ajan ennen raskautumista tunsin voimakasta tarvetta saada lapsen. Tiesin, että aika oli kypsä ja olin siihen valmis. Se, mitä en tiennyt oli tunne, joka minut valtasi kun sain pienen nyytin valtavan kivuliaan ja tunnerikkaan puserruksen jälkeen syliini. Ihan itkettää vieläkin kun muistelen tuota hetkeä ja tilannetta, kun pieni nostettiin rintani päälle. Se on tunne, jota ei voi sanoin kuvailla ja tunne, minkälaista en ollut tuntenut koskaan aikaisemmin. Se oli tunne, kun millään muulla tässä maailmassa ei ollut enää mitään merkitystä kuin sillä että hän on siinä ja voi hyvin <3

 

 

Vaikka synnytys itsessään oli minulle hankala, vauva oli syntyessään täysin terve ja pääsimme synnytyssalista suoraan aamun tunteina perheosastolle, jossa vietimme yhden synnytyksen jälkeisen yön vauvaa hoitaen ja häneen tutustuen. Tuo vuorokausi meni jotenkin ihan hormoonihuuruisessa sumussa, sillä olin valvonut tuolloin jo lähes kolme vuorokautta parin tunnin unilla. Kroppa oli aivan rikki synnytyksestä ja sydän tunteita täynnä. Muistan aivan järkyttävän väsymyksen joka kuitenkin hävisi kaikkien onnen tunteiden alle. Nukutti ja heikotti, mutta en malttanut olla ihmettelemättä pientä ihmettä joka juuri oli saapunut luoksemme. Onneksemme pääsimme heti yhden yön jälkeen kotiutumaan lastenlääkärin tutkimuksen jälkeen. “Kaikkien käyrien mukaan täydellinen”, muistan lääkärin sanoneen. Ja täydellinen hän onkin.

Kotiutuminen oli tosi tunteikas hetki. Olin kuullut, kuinka jännittävää se voi olla, mutta mielestäni se oli enemmän liikuttavaa katsoa, kun mieheni kantoi pientä poikaamme autolle ja kotiovelta sisään. Itketti, mutta vain onnesta. Kotona sitä alkuun sitten ihmeteltiin, että miten kaikki asiat hoituu, mutta pikkuhiljaa tavarat löysivät käytännölliset paikkansa ja meidän vauva-arki muodostui meidän näköiseksi.   Ensimmäiset kaksi- kolme päivää kotona oli todella tunteiden täyteisiä ja vauvalla oli vielä tiheänimunkausi, joten hän oli jatkuvasti rinnalla. Yöunet olivat mitättömät, mutta hormoonit auttoivat jaksamaan. Itketti jatkuvasti mutta vain onnesta. Toisena yönä mieheni laittoi minut lastenhuoneeseen nukkumaan korvatulpat päässä muutamaksi tunniksi ja muistan tuon muutaman tunnin unijakson jälkeen olleeni kuin uudesti syntynyt. Tunsin vauvaa kohtaan valtavaa ylpeyttä ja sanoinkuvailematonta rakkautta. Lähetin hänestä kuvat kaikille läheisilleni ja ensimmäiset päivät vaan ihmettelimme pientä ihmettä. Kerran vauvan nukkuessa katsellessamme tv:tä itku pääsi ihan vain siksi, että minulla tuli ikävä tuota kahden metrin päässä nukkuvaa nyyttiä <3 😀 Nämä olivat varmaankin juuri niitä hormonihuuruja 😀

 

 

Toki valehtelisin, jos väittäisin ettei ensimmäiset päivät olleet myös rankimmat. En itse pystynyt juurikaan kävelemään, saatikka istumaan ja puolison rooli kodin hoidossa ja ruokien valmistamisessa ja siivoamisessa oli korvaamaton <3 Kroppa oli kipeä, jokapaikkaan särki, univelat olivat valtavat, rinnanpäät rikki imettämisen uutuudesta ja kaikki oli uutta ja välillä hankalaa. Onneksi pikkuhiljaa aloimme tuntea vauvan tapoja ja hän alkoi nukkua pidempiä pätkiä. Rutiineja rakastavana ihmisenä loin sellaiset myös kotiin. Aamulla on aamupesut, vaippa vaihdetaan ennen syöttöä, sunnuntai on kylpypäivä ja illan viimeisen syötön jälkeen vauva viedään jo kehtoon nukkumaan makuuhuoneeseen kun päivän hän nukkuu alakerrassa unipesässä. Koen rutiinien helpottavan arkea ja luovan myös vauvalle turvallisen olo. Pidin alusta asti myös kirjaa siitä, moneltako vauva syö, kummanko rinnan ( muistutuksena itselleni muistin ollessa heikko :D) ja oliko vaipassa pissa tai kakka. Kuulostaa joillekkin älyttömyydeltä, mutta rakastan muistiinpanoja ja niistä on ollut todella helppo seurata jälkikäteen vauvan rytmiä ja sen kehittymistä. Muistiinpanoista myös laskin että pissaa ja kakkaa on ollut riittävästi jolloin vauva saa tarpeeksi maitoa 😀 Sisäinen sairaanhoitaja ilmeisesti nosti päätään 😉

Jo ensimmäisen yön jälkeen meidän piti käyttää vauvaa verikokeissa naikkarilla ja jo ensimmäisen viikon aikana kävimme nopeasti pyörähtämässä myös lähimmässä kauppakeskuksessa hakemassa pieniä bodyja lisää. Vaikka rakastan olla kotona vauvan kanssa, teki pienet ‘menot’ omalle voinnille hyvää ja toivat samalla varmuutta siihen, että vauvankin kanssa voi mennä ja tehdä. Nyt vauvan ollessa jo 12 vuorokautta, kävimme eilen Sellossa shoppailemassa ristiäisvaatteita ja tänään aamulla kävimme ihka ensimmäisen vaunulenkin ulkona koko perheen voimin <3 Ylihuomenna lähdemmekin jo mummien ja ukkien luo reissuun Itä-Suomeen <3 Ensimmäinen reissumme kokonaisena perheenä <3

Ensimmäinen viikko on siis ollut elämäni rankin, rakkain ja ihmeellisin <3 En vaihtaisi päivääkään pois. Äitiys on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

 

Näissä tunnelmissa täällä tänään <3 Ihanaa kun olet mukana seuraamassa ja kiitos tuhannesti kaikista ihanista viesteistä joita olen saanut <3 Luen niistä jokaisen ja ne todella lämmittävät mieltä. Kiitos myös kaikesta vertaistuesta jo kokeneemmilta äideiltä ja tulevilta sellaisilta <3

 

-ANNAKOO

 

Löydät minut myös:

ig:anna.koronen

facebook: ANNAKOO.BLOGI

 

Voit myös pitää tästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *